|
AURINGONPURKAUS 23.7.2012
23. heinäkuuta 2012 Auringossa tapahtui yksi modernin ajan voimakkaimmista auringonpurkauksista. Se syntyi aktiivisella alueella AR1520, kun kaksi peräkkäistä CME:tä yhdistyi superpurkaukseksi – poikkeuksellisen voimakkaaksi kokonaispurkaukseksi.
STEREO-A-luotain sai osuman, mutta Maa säästyi – vain noin viikon ajoituserolla.
PURKAUKSEN VOIMA
Purkaus oli poikkeuksellisen voimakas, ja sen mitta-arvot olivat seuraavat:
nopeus jopa 2000–3000 km/s,
arvioitu saapumisaika Maahan vain 14–18 tuntia,
magneettikentän Bz jopa –52 nT – arvo, joka olisi aiheuttanut G5–luokan geomagneettisen myrskyn.
NASA vertasi tapahtumaa suoraan vuoden 1859 Carringtonin purkaukseen.
Jos tämä olisi osunut Maahan, sähköverkot ja satelliitit olisivat kokeneet vakavia häiriöitä maailmanlaajuisesti.
KULMIEN SYNKRONIA
Purkaus osui täsmälleen päivään, jolloin Makemake oli 90° kulmassa Galaktiseen Keskukseen.
Tämä kulma liittyy vesielementtiin, magneettikenttiin ja äkilliseen energian purkautumiseen.
Kulma ei vaikuttanut vain yhtenä päivänä, vaan useita viikkoja ennen ja jälkeen tarkan kohdan.
Auringon magneettikenttä oli tuolloin muutenkin epävakaa, ja heinäkuun lopussa kertynyt jännite purkautui äkillisesti.
Tätä Makemake–GC -kulmaa oli jo varhaisessa vaiheessa pidetty "mahdollisen purkauksen ajankohtana".
Ennakkonäkemys on kuvattu sivulla Kesä 2012, jossa tätä kulmaa analysoitiin ennen tapahtumaa.
MARS SOLMUKOHDASSA – 24.7.2012
Seuraavana päivänä Mars kulki solmukohdan läpi, mikä vahvistaa vesielementin ja magneettisten ilmiöiden reaktiivisuutta.
Auringonpurkauksen hiukkasvirrat olivat juuri tuolloin voimakkaimmillaan.
YHTEENVETO
Heinäkuun 2012 tapahtuma muodostaa selkeän kokonaisuuden:
– Makemake 90° GC – magneettinen jännite
– 23.7.2012 CME – purkauksen vapautuminen
– Mars solmukohdassa 24.7. – jälkivärähtelyn korostuminen
Tämä on yksi parhaista esimerkeistä siitä, miten hitaat kosmiset kulmat ja Auringon syklit resonoivat toisiinsa.
Maapallo vältti täysosuman vain muutamalla päivällä.
Lisätietoa Auringon toiminnasta ja laajennetun luonnontieteen näkökulmasta löytyy kirjasta
NÄE KAUEMMAS SÄÄHÄN (2022).
|
