English
Kvintiili 72 S  kurssit Keskustelu Palaute
Linkki etusivulle
Johdantoa ja ohjeita
S  partituurit
Ilmastonmuutos
Laajennettu luonnontiede
Ajankohtaista

Alaskan maanjäristys vuonna 1964

Heinäkuu 2012 - auringonpurkaus joka meni täpärästi ohi Maapallon

Huomiota ansaitseva syyskuu ja syksy 2016

Pluton laskusolmu lokakuussa 2018

Tulivuori Campi Flegrein purkaus vuonna 1538

Cosmic Causes of the Seismic Activity of Campi Flegrei in 1982-83

Viiden planeetan solmut helmikuussa 2020

Tornadot, trombit ja pyörteet

Elementtikaaviot merialueille

Ovatko El Ninot veljeksiä?

Pacific Decadal Oscillation (PDO)

Pyörittääkö Mars Suomeen kylmyyttäja sateita?

Pitkä talvi 2013

Gibraltar ja Lissabonin
maanjäristys 1755


Kesä 2012

Tuholaisista tuhkapreparaattia

Planeettapuut

Tutustuminen eteeriseen tasoon

Biodynaamiset preparaatit

Kuivattajat

Plutoko kuollut?


Alaskan maanjäristys
vuonna 1964
3.12.2025




Alaskan suuri maanjäristys vuonna 1964
Alaskan maanjäristys 1964


(Great Alaska Earthquake)


Alaskan maanjäristys vuonna 1964 (Great Alaska Earthquake) oli Pohjois-Amerikan historian voimakkain tunnettu järistys, magnitudiltaan 9,2.
Pitkäperjantaina 27. maaliskuuta 1964 klo 17.36 paikallista aikaa mannerlaattojen välinen siirros repesi Prince William Soundin alueella. Järistys kesti 3–5 minuuttia, ja merenpohjan äkillinen kohoaminen synnytti jopa 67 metrin korkuisia tsunameja. Nämä aiheuttivat suurimman osan tuhoista ja valtaosan kuolonuhreista. Maanjäristyksen vaikutukset näkyivät noin 250 000 km²:n alueella Alaskassa.


JÄRISTYKSEN MAHDOLLISTAJAT AURINKOKUNNASSA


Maaliskuun 1964 sääpartituurissa näkyy useita tekijöitä, jotka saattoivat osaltaan vahvistaa maanjäristyksen edellytyksiä.


1. Orcuksen pysähdys (Stat.)

Kääpiöplaneetta Orcus oli pysähdyksissä järistysten aikaan. Pysähdys voi voimistaa sen kulmia noin viikon ajan ennen ja jälkeen tarkan päivän. Samalla korostuivat hitaiden kääpiöplaneettojen jo ennestään voimakkaat vaikutukset:

– Orcus–Eris 90° (väljyys noin 0,5°)

– Orcus–Sedna 72° (kvintiili; myös noin 0,5° väljyys)

Nämä kulmat voivat lisätä maaperän jännitteisyyttä ja magman liikkeitä, vaikka eivät olleetkaan täysin tarkkoja.


2. Merkuriuksen solmu 23.3.

Merkurius ylitti solmunsa (ekliptikan leikkauskohdan) 23.3., vain muutama päivä ennen järistystä. Solmukohta voimistaa planeetan useita kulmia:

– kvintiilit (144°)

– magman liikkeitä kiihdyttävät kulmat: 0°, 60°, 120°, 150°,

– sekä jännitteiset 90°

Ajoituksellisesti Merkurius saattaa usein korostaa jo valmiiksi kohonneita jännitteitä.


3. Jupiter – maa–valo-yhteydet pohjoiselle vyöhykkeelle


Jupiterilla oli kaksi merkittävä kulmaa:

Jupiter – Galaktinen keskus 120° (trigoni)

Jupiter – Gonggong 72°

Nämä maa–valo-yhdistelmät voivat osaltaan liittyä siihen, miksi vaikutukset sijoittuivat pohjoiselle maa–valo-alueelle, kuten Alaskaan. Samansuuntaisia viitteitä näkyy myös Sednan ja Erisin kulmissa.


YHTEENVETO AURINKOKUNNAN VAIKUTUKSISTA


Tarkoituksena ei ole esittää yksiselitteisiä syitä, vaan tuoda esiin samanaikaisia planeettarakenteita, jotka sääpartituurin näkökulmasta todennäköisesti vaikuttivat maanjäristyksen ajoitukseen ja voivat osaltaan selittää sen voimakkuutta.