Lissabon 24.4.2012
Päivitetty 11.3.2018

"250-year-old question: What's happening under Gibraltar? Scientists still piecing together tectonic story behind destructive Great Lisbon Earthquake." (Science on msnbc.com)

"Toistuuko jättijäristys? – Gibraltarin alla tapahtuu. Voiko 250 vuoden takainen Lissabonin suuri maanjäristys toistua? Tätä pohtivat tutkijat nyt, kertoo Msn.com." (IS)

Tiedämme, että mannerlaattojen liikkeistä aiheutuu maanjäristyksiä. Alityöntökohdissa laatat taipuvat ja maankuoreen syntyy jännitteitä. Jossain vaiheessa jännite purkautuu ja laatat liikahtavat rajusti. Tällaiset järistykset ovat hyvin tuhoisia. Lisäksi maan litosfäärissä esiintyy miltei jatkuvaa pienempää tärinää.

Mikä saa laatat liikkumaan? Tiedetään että maankuoren alla oleva sula magma liikehtii omissa lämpöprosesseissaan ja siellä tapahtuu konvektiovirtauksia aivan kuten ilmakehässäkin.

Laajennetun luonnontieteen mukaan koko aurinkokunta vaikuttaa ilmakehän liikkeisiin sekä luonnon tapahtumiin. Miksi se ei siis osaltaan vaikuttaisi myös magmaan ja sen myötä maankuoreenkin?

Maapallo on elävä organismi ja verrattavissa ihmisruumiiseen. Eteerinen taso pitää Maan elävänä, samoin kuin eetterikeho pitää ihmisen hengissä, vaikka virallinen tiede ei tätä asiaa edelleenkään tunne. Eteeristä tasoa voidaan jopa suoraan havainnoida.

Eteeristen kosmisten voimien vaikutuksia ohjaavat eri alueille paikalliset vastaanottavat eteeriset laadut. Samanlainen vetää samanlaista puoleensa.

Maankuori ei kuitenkaan liiku - onneksi - aivan yhtä helposti kuin ilmakehä. Voimakkaat järistykset edellyttävätkin suurempia voimia, ja sellaisia ovat mm. gravitaatiovoimat Auringon, Kuun ja lähiplaneettojen tehdessä konjunktioita keskenään.

Kääpiöplaneettojen gravitaatio-
vaikutuksia pidetään olemattomina niiden pienen koon ja suuren etäisyyden takia. Miten silloin on selitettävissä, että tietyt kääpiö-
planeettojen - ja jopa Galaktisen keskuksen - konstellaatiot, kuten konjunktiot, kvintiilit, sekstiilit, neliöt ja trigonitkin, ovat selvästi osallisina maanjäristystapahtumissa?

Voimakkaita eteerisen tason vaikutuksia syntyy erityisesti tilanteissa, jolloin Auringon kiertolaiset liikkuvat lähellä solmukohtaansa, eli paikkaa jossa planeetan rata leikkaa Auringon ja Maan ratatason, ekliptikan. Tämä nähdään helpoimmin niiden lämpö- ja kylmyysvaikutuksista (solmu = node).

Säännöllisin väliajoin planeetta tai kääpiöplaneetta näennäisesti myös pysähtyy radallaan ja näyttää vaihtavan suuntaansa taivaalla. Tämä ilmiö johtuu Maan liikkumisesta Auringon ympäri. Kun tällainen planeetan pysähtyminen tapahtuu lähellä sen solmukohtaa, ovat kyseisen planeetan konstellaatio-
vaikutukset erityisen voimakkaita.

Solmut eivät ole aivan jokapäiväisiä tapahtumia. Tosin Kuu tekee kaksi solmua kuukauden aikana, mutta Neptunuksen solmuväli on n. 80 vuotta ja kaukaisten kääpiö-
planeettojen jopa muutamia satoja vuosia. Siksi onkin merkittävää, että voimakkaita järistyksiä on tapahtunut juuri solmujen läheisyydessä.

Avaa koko kuva klikkaamalla pikkukuvaa.

Yllä oleva kuva esittää kosmista tilannetta Lissabonin suuren maan-
järistyksen aikana vuonna 1755. Tarkistetun latitudin mukaan Neptunus on täsmälleen solmukohdassaan ja sen liike on jo miltei pysähtynyt. Samalla se tekee konstellaatioita Makemaken, Auringon ja Venuksen kanssa. Myös Aurinko ja Venus tekevät konjunktiota keskenään. Tästä yhdistelmästä aiheutui voimakas maanjäristys, jonka magnitudin on arvioitu olleen 8,5-9.

Neptunus ja Makemake edustavat molemmat eteeristä vesielementtiä, jolla on laajennetun luonnontieteen mukaan voimakas yhteys magneettisuuteen, joka puolestaan vaikuttaa asioiden pysymiseen kasassa. Yhteys johtuu siitä, että 1) kemiallinen eetteri eli eteerinen vesielementti, 2) fyysinen vesi tai aineen nestemäinen olomuoto kuten magma sekä 3) magneettisuus vesielementin degeneroituneena aliluonnon tilana ovat vesielementin kolme erilaista tilaa hienoaineisemmasta tiiviimpään, ja samalla elävimmästä kuolleimpaan.

Vastaavasti ovat saman elementin eri tiloja lämpöeetteri, fyysinen lämpö ja sähkö; valoeetteri, fyysinen valo ja röntgensäteet sekä maaelementtiä vastaavat elämäneetteri, kiinteä aine ja ydinvoima. Elämäneetteri elävöittää fyysisen aineen ja ydinsäteily tuhoaa elämän.

Elementtilaatujen eri tiloja voidaan nähdä myös Auringon toiminnassa: sen ytimen ydinfuusioissa, magneetti-
kenttien liikkeissä sekä sen lähettäessä flare- ja massa-
purkauksiaan avaruuteen ja Maata kohti. Ja kuten Maa, myös Aurinko näyttää selvästi reagoivan ympäröivän avaruuden muutoksiin.

Erillisessä kaaviossa on koottuna muutamien voimakkaimpien maanjäristysten planeettasolmu-tilanteita. (Kaavioita tarkistetaan!) Kaaviosta puuttuu Japanin 2011 voimakas järistys, jolloin Merkurius oli täsmälleen solmukohdassaan. Kaikkien aikojen voimakkaimmassa järistyksessä Chilessä v. 1960 esiintyi samanaikaisesti neljä lähellä olevaa planeettasolmua. Järistyshetkellä planeettojen sideeriset etäisyydet solmukohdastaan olivat noin 6-8 astetta. (Tarkistetaan!) Tuhoisassa Shaanxin järistyksessä Kiinassa 1556 oli lähellä äärimmäisen harvinainen Sednan solmu, joita tapahtuu vain kaksi Sednan 11400 vuotta kestävän kierroksen aikana Auringon ympäri. (Tarkistetaan.)

Lämpöplaneettojen sekstiileissä on myös havaittavissa kiinnostava yhteys magmaan. Sekstiilit näyttäisivät saavan magman tulvimaan, mikä on näkynyt joidenkin tulivuorten käyttäytymisessä selvästi. Tämä vastaa vesielementin sekstiilien voimakkaita sateita ja tulvia. Lämpösekstiilit voivat työntää magmaa myös mannerlaattojen saumoihin, jolloin ne jännitekohdissa luiskahtavat helposti paikoiltaan. Tämä ilmiö näyttää esiintyneen erityisesti Intian valtameren tuhoisassa järistyksessä vuonna 2004.