|
Oikeastaan planeettajärjestelmän ja ilmakehän hienoa yhteistyötä voitaisiin verrata musiikkiin.
Ajatelkaamme koko maapallon säätila suureksi elementtien sinfoniaksi. Kuvitelkaamme, että aurinkoa kiertävät taivaankappaleet sekä itse aurinko ovat orkesterin soittimia ja elementit ovat säveliä, jotka kuuluvat milloin voimakkaammin, milloin heikommin.
Paikkakunta, jossa tätä orkesteria kuuntelemme, oli se sitten Tampere tai Tokio, määrää sen, mitkä soittimet kuuluvat juuri meidän korviimme selvemmin ja mitkä vaimeammin. Eri sävelillä on myös erilaisia viiveitä, jolla ne saapuvat havaintokenttäämme. Kuitenkin sinfonia soi kokonaisena ja mahtavana, ja se seuraa maapallon sään partituuria.
Ymmärtääksemme tätä sinfoniaa paremmin ja oppiaksemme lukemaan sääpartituuria meidän on syytä käydä "elementtien sinfonian kapellimestarikurssi". Mutta maestroksi on meillä kaikilla vielä pitkä matka ja nyt otamme vasta ensimmäiset askeleet tällä opintiellä.
Tämä oppiaine on itse asiassa hyvin vanha. Se on varmasti tunnettu jo muinaispersialaisella kulttuurikaudella useita tuhansia vuosia sitten. Samoin Egyptin faaraoiden aikana temppelikouluissa opiskeltiin samaa aihepiiriä, ja antiikin filosofitkin olivat tietoisia asiasta.
Eräs henkilö lähempänä meidän aikaamme kiinnostui tästä 'oppiaineesta' siinä määrin, että alkoi elämäntyönään systemaattisesti tutkia sitä. Tämä henkilö oli itävaltalaissyntyinen tri Rudolf Steiner (1861-1925). Hän hahmotteli lukuisissa teoksissaan selkeästi koko planeettajärjestelmän synnyn ja toimintamallin sekä sen vaikutusmekanismit maapallon luontoon ja ilmakehään.
Steinerin virikkeiden pohjalta lukuisa joukko tutkijoita on jatkanut tämän kokonaisuuden moninaisten ilmiöiden havainnointia ja tutkimista, ja erityisesti ilmaston osalta on mainittava merkittävä saksalainen biodynaamikko, Dr. h.c. Maria Thun (k. 9. helmikuuta 2012). Hänen yli 50-vuotinen tutkimustyönsä kasvien ja planeettavaikutusten parissa on varmasti kaikille biodynaamisille viljelijöille tuttu, ja häntä voi hyvällä syyllä sanoa myös planeettoihin perustuvan säätieteen Grand Old Ladyksi.
Kolmas merkittävän elämäntyön tällä alalla tehnyt tutkija on saksalainen Georg Wilhelm Schmidt (1921-2005). Hän jatkoi ja kehitti isänsä
Martin Schmidtin aloittamia kasviregeneraatiotutkimuksia, ja näin hänellä oli yli 70 (!) vuoden kokemus tältä tutkimusalalta. Tämä eräänlainen kasvinjalostusmenetelmä - jälleen vahvasti planeettavaikutuksiin nojautuen - tarjoaa meille mahdollisuuden tutustua yhä tarkemmin ja konkreettisemmin aurinkokunnastamme tuleviin erilaisiin vaikutuksiin.
Quintile72.net
|
