|
|
|
|
Takoja-lehden 4/2014 ilmasto-
teemassa käsitellään seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet
2000 vuoden lämpökäyrän jyrkkiin vaihteluihin eri vuosisatoina.
Näitä ovat mm. planeettojen sekä kääpiöplaneettojen
kerääntyminen yhtaikaa lämmittäville tai kylmentäville eteerisille alueille avaruudessa.
Samoin planeetta-
solmut ovat yksi voimakas tekijä.
Erityisen kylmentäviä ovat olleet hitaat maa-valosiirtymät sekä Sednan ja Linnunradan
galaktisen keskuksen yhteisvaikutukset.
Näitä syitä virallinen tiede ei tunne lainkaan. Niinpä ei myöskään nähdä,
että monet mainituista kylmentävistä
tekijöistä ovat pian toistumassa luonnollisessa vaihtelussa sen jälkeen kun lämpö on käynyt huipussaan vuosina 2018-2023.
Varautuminen sekä lämpimään että kylmään
Kun puhutaan varautumisesta ilmaston lämpenemiseen, pitäisi myös kylmenemisen mahdollisuus ottaa
huomioon. Kasvihuonekaasujen vähentäminen on tärkeä asia, mutta ilmakehään ei pidä lämpenemisen estämiseksi
levittää aerosoleja, jotka heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen. Tämä voi olla tuhoisaa
silloin, kun auringonvaloa todella tarvitaan. Lisäksi se saattaa voimistaa muutenkin voimakkaita myrskyjä siinä vaiheessa,
kun lämmin ja kylmempi kausi lähestyvät toisiaan 2020-luvun lopulla.
Tärkeintä olisi tiedostaa, että varautuminen kumpaan tahansa - lämpimään tai kylmään - vaatii hyvin
samanlaisia toimenpiteitä: luonnon puhdistamista kaikista saasteista sekä luonnon omien tasapainottavien
toimintojen tukemista.
Ilmasto-ongelma ei ole poissa päiväjärjestyksestä,
vaikka lähestyisimme jopa pikkujääkautta. Edelleenkin on syytä säästää energiaa,
sulkea laitteet joita emme juuri nyt käytä, lajitella jätteet, kierrättää tavaroita,
lomailla kotimaassa, suosia joukkoliikennettä ja ostaa lähiruokaa.
Ja edelleen on suuresti tarpeen vahvistaa luonnon omaa elinvoimaa, vahvistaa ruokamultakerrosta luonnonmukaisella
viljelyllä sekä lisätä myös kotitarveviljelyä, jos tavanomainen laajamittainen ravinnontuotanto ei
menestyisikään odotetusti vaihtelevissa olo-
suhteissa.
Jos me autamme luontoa, silloin luontokin auttaa meitä. Miten luonnon auttaminen voisi tapahtua?
Tehdäänpä "keitaita"
Saksalainen tutkija Georg Wilhelm Schmidt painotti yhtenä tärkeänä keinona kaikkien
seutujen kasviston ja puuston lajien monimuotoisuuden lisäämistä, jolloin myös jalopuita
on syytä suosia. Esim. tammien istuttaminen metsään auttaa metsää selviytymään
paremmin myrskyistä. Monokulttuurit eli yhden puulajin metsät ovat kaikkein alttiimpia tuhoille.
Myös lajinsisäinen monimuotoisuus - vastakohtana hybrideille ja geenimuunnelluille kasveille - on äärimmäisen tärkeätä. Perimän laajuus kasvissa mahdollistaa sen, että menestyvä kanta valikoituu luonnostaan. Mahdollisimman laaja perimä lisää siis kasvien (myös ravintokasvien!) kestävyyttä ja sopeutumista erilaisiin hankaloituviin olosuhteisiin.
(Kts. myös Kasviregeneraatio sekä Ilmasto 5)
Kasvilajien monimuotoisuus lisää myös eläimistön ja hyönteisten lajirunsautta, jolloin lämmön mukanaan tuomille uusille tuholaisille löytyy myös enemmän luontaisia vastustajia. Tämä monimuotoisuus ja esim. puiden juuriston yhteys toisten puulajien juuristojen kanssa jo sellaisenaankin parantaa puuston terveyttä ja vastustuskykyä hankaloituvia olosuhteita vastaan.
Takaisin ylös
|
|
On kuitenkin huomattava, että tarkoitus on ennen kaikkea palauttaa luonnon alkuperäinen monimuotoisuus, ja täysin vieraita lajeja tulee välttää. Lisäksi on muistettava, että jalostetut puutarhakannat eivät kuulu metsäluontoon.
Suositeltavia, muuntelemattomia kasvilajikkeita saa mm. täältä:
Hyötykasviyhdistys
Lindbloms Frö
Bingenheimer Saatgut AG
Ne keillä on pienikin maatilkku hallinnassaan, voivat rakentaa maapalastaan "keitaan", joka säteilee
terveyttä ja tasapainoa ympäristöönsä. Nostamalla tällaisen maapalan elinvoima
(eteerinen eli elämän taso) mahdollisimman korkeaksi, autetaan samalla myös ympäristön
terveyttä ja hyvinvointia.
Elinvoiman nostaminen tapahtuu alueen hyvällä luonnonmukaisella hoidolla, lisäämällä
lajirunsautta (kts. esim. Maatiainen ry),
käyttämällä biodynaamisia preparaatteja, palauttamalla ojat mahdollisuuksien mukaan vettä puhdistaviksi puroiksi ja kosteikoiksi, istuttamalla erilajisia puita (kts. myös Planeettapuut), harventamalla liian tiheitä kasvustoja ja huolehtimalla riittävästä valosta sekä tekemällä esim. metsäkomposteja. Veden puhdistamiseksi ja elävöittämiseksi voidaan käyttää myös vesiportaita.
Metsäkomposti tehdään siten, että harvennuksessa kertyneiden puiden latvukset pilkotaan pieniksi palasiksi. Ne kasataan n. metrin levyisiksi ja korkuisiksi pitkulaisiksi tiiviiksi kasoiksi, joihin lisätään kompostipreparaatit (kts. tietoisku biodynaamisesta viljelystä sekä Biodynaamiset preparaatit). Kompostipaikasta kuoritaan aluksi pintamaa sivuun, rakennetaan komposti siihen ja pintamaa lisätään valmiin, tiiviiksi poljetun kompostin peitoksi. Preparoidut metsäkompostit ovat sellaisenaan jo eteerisiä 'voimaparistoja', ja kypsyneitä komposteja voidaan käyttää elävöittämään ja vahvistamaan esim. siemenpuita.
Näin muodostuneet alueelliset 'keitaat' säteilevät tervehdyttävää vaikutustaan myös ympäristöön, koska eetterivoimat sekä kasvit ja eläimet eivät onneksemme tunne aluerajoja. Tällaista toimintaa voivat yksityiset ihmiset harjoittaa kaikkialla maailmassa, ja tulokset ovat varmasti vaivan arvoiset.
Myös eroosion pilaamia alueita on mahdollista elvyttää biodynaamisin keinoin. Tästä loistavana esimerkkinä on hiekka-aavikolle perustettu Sekem-keskus Egyptissä.
Katso myös:
* Ajatuksia tulevaisuuden ruokahuollosta muuttuvassa ilmastossa.
* Artikkeli 'Monimuotoisuudella ilmastomuutosta vastaan'
Puutarha&Kauppa - lehti 50/2000
* Mark Moodie: Seeds
* Back to the Land -
And the Pursuit of Happiness by Maira Kalman
*
Jean Giono: The Man Who Planted Trees - Mies joka istutti puita
* Vesiportaat toiminnassa
Quintile72.net
|
|
