|
Islannissa sijaitseva tulivuori Katla ilmestyi syyskuussa 2018 uutisotsikoihin. Sen hiilidioksidi-päästöjä on mitattu ja nyt pohditaan,
ovatko ne mahdollisesti merkki tulevasta purkauksesta vai eivät.
Katla on viimeksi purkautunut vuonna 1918 lokakuun 12. päivänä, ja purkaus kesti 24 vuorokautta. Sen jälkeen vasta vuodesta 1999 sen
geoterminen aktiivisuus on jälleen lisääntynyt. Niinpä Katla on ollut nyt 20 vuoden ajan tutkijoiden tiukassa seurannassa.
Tulivuorten purkausajankohtia on vaikea ennakoida. Katlan purkaus on aikaisempien kokemusten mukaan kytköksissä Eyjafjallajökull-
jäätiköllä tapahtuneisiin purkauksiin, ja vuonna 2010 juuri sieltä nousseet tuhkapilvet aiheuttivat lentoliikenteelle
runsaasti harmia.
Antavatko kosmiset tekijät vinkkiä mahdollisesta purkauksesta?
Viereisessä sääpartituurissa on verrattu vuoden 1918 lokakuun kosmista tilannetta syksyn 2018 tilanteeseen.
Planeettojen taustavärityksistä huomaamme, että samankaltaisuutta on paljon, mutta vesielementin osuus on nyt
vähäisempi.
Vuonna 1918 molemmat vesiplaneetat, Mars ja Neptunus, sijaitsivat eteerisellä vesialueella, ja se saattaa olla juuri Islannin kohdalla
merkittävä seikka. Planeettojen sijainnit eri elementti-alueilla viittaavat vaikutuksiin maapallon eri vyöhykkeillä.
Toinen tärkeä seikka on Pluton näennäinen seisahtuminen. Maasta katsottuna se pysähtyy ja vaihtaa suuntaansa, jolloin sen liike on
äärimmäisen hidas ja vaikutukset voimakkaita. Ja vaikka pysähtyminen on tarkka tiettynä päivänä (Stat. = stationary),
tuntuu olemattoman liikkeen voimistava vaikutus myös useina viereisinä päivinä.
Syksyllä 2018 Pluton tarkka pysähdys tapahtuu lokakuun toisena päivänä.
Pluton sekä muiden lämpöplaneettojen vaikutusta magmaan olemme käsitelleet lokakuisen solmun yhteydessä.
Campi Flegrein purkauksen (1538) kohdalla panimme merkille Pluton ja kääpiöplaneetta Makemaken
pitkäkestoisen konjunktion.
Samoin kalderan päällä sijaitsevan Pozzuolin kaupungin pienempien järistysten tekijöiksi paljastuivat
Pluton, Neptunuksen ja Makemaken sekstiilit (60 astetta) ja trigonit (120=2x60) sekä keskenään että Galaktisen keskuksen kanssa, ja
lopuksi konjunktiot Venuksen ja Galaktisen keskuksen kanssa.
(25.7.2026 Pluto ja Neptunus tekevät jälleen tarkkaa sekstiiliä keskenään, mutta Makemake ei näyttäisi olevan siinä kuviossa
mukana.)
Pluton seisahtuminen lokakuun 2018 alussa samoihin aikoihin Merkuriuksen solmun kanssa ei voi olla vaikuttamatta magmaan.
Mutta missä, on epäselvää. Vielä suurempi vaikutus pitäisi olla kuukauden loppupuolella tarkentuvalla Pluton laskusolmulla.
Planeettojen kasvivaikutusten perusteella voisi arvella, että laskusolmu saattaisi ehkä olla vaikutuksiltaan hieman heikompi
kuin noususolmu, mutta varsinaista havainnointia ei ole ollut mahdollista aikaisemmin tehdä.
Pluton yksi kierros Auringon ympäri kestää 248 vuotta ja edellinen laskusolmu tapahtui 18.-28.12.1770.
Noususolmujen aikana on tapahtunut joka tapauksessa ainakin Strombolin voimakkain purkaus 11.9.1930 sekä
Islannin laajan Eldgja-tulivuoren purkaus
keväästä 939 syksyyn 940. Pluton noususolmu osui tammi-helmikuuhun 940.
|
